Retkiluistelupyöräilyä Saimaalla
Eteläisen Suomen erittäin vähälumisesta talvesta ovat retkiluistelijat päässeet nauttimaan täysin rinnoin. Viimeaikaisten yöpakkasten ansiosta luistelukelit ovat jatkuneet pitkälle kevääseen. Jäätilanne voi kuitenkin vaihdella nopeastikin ja luistelijoiden tulee aina varautua mahdolliseen plutaamiseen. Luistelu-ja pyöräilyretki Saimaalle on Vuoden retkikirjan retki 14/52.
Minulle tarjoutui tilaisuus lähteä mikkeliläisten retkiluistelijoiden mukaan Saimaan Lietvedelle. Retkiluistimien sijaan otin kulkuvälineeksi sähköavusteisen läskipyörän. Harvoin on tullut pyöräiltyä naskalit kaulassa.
Retkiluistelijoilla on suljettuja viestiryhmiä, missä he jakavat tietoja jäätilanteesta sekä kommentteja tekemistään retkistä. Mikkeliläiset Tomi ja Köpi olivat valinneet lauantain retkikohteeksi Puumalan Lietveden alueen. WhatsApp-ryhmän tiedon mukaan siellä pitäisi olla hyväkuntoista ja luisteluun sopivaa jäätä.
Jätämme auton metsäautotien varteen ja siirrymme rantaan. Jääsauvan iskut paljastavat, että lahden pohjukassa teräsjäätä on reilu kymmenen senttiä. Kevätauringon lämmössä jää puikkoontuu ja haurastuu, eikä paksukaan jää kanna samalla tavalla kuin ohuempi teräsjää. Reilun kymmenen asteen yöpakkanen oli lauhtunut puoleen päivään mennessä muutamaan pakkasasteeseen. Järveltä puhaltava viima saa silti sormet kohmeeseen nopeasti. Jää vonkuu ja pitää muutenkin jännittävää ääntä.
Tommilla ja Köpillä on selässään vesitiiviisti pakatut reput, joissa on varavaatetta, evästä ja kuumaa vettä termospullossa. Turvavälineitä heillä on jääsauvan lisäksi naskalit ja heittoliina. Heittoliinan avulla voidaan tarvittaessa vetää pois avannosta veteen joutunut luistelija. Minulla on naskalien lisäksi päässäni pyöräilykypärä.
Seuraan luistelijoiden jälkiä sopivan etäisyyden päässä ja pysähtelen samaan tahtiin heidän kanssaan, kun he tarkistavat jään paksuuden aika ajoin. Jään pinta on aluksi röpelöinen ja nastattomalla renkaalla ajaminen onnistuu hyvin. Myöhemmin jään pinta muuttuu sileäksi ja liukkaaksi. Kaadun pyörällä liukkaalla jäällä muutamia kertoja ilman kummempia kolhuja.
Siellä täällä jäähän on ilmaantunut railoja. Osa on leveitä ja ne täytyy kiertää maitse. Yksi retkiluistelun hyvistä puolista on se, että tilanteen niin vaatiessa on helppo riisua luistimet ja jatkaa luistelua esimerkiksi saaren tai kannaksen ylittämisen jälkeen. Nyt koukkaamme saaren rannan kautta kantavalle jäälle ja jatkamme matkaa. Läskipyörän raahaaminen varvikossa on hieman työläämpää kuin retkiluistimien kantaminen.
Eri puolilta järveä löytyy jäästä uskomattomia taideteoksia. Vesi, tuuli ja pakkanen ovat muovanneet kauniita kuvioita jäähän. Erään saaren kärjessä jää on kuin lasia, jonka sisään on puhallettu samansuuntaisia ohuita viivoja. Toisaalla jään sisällä on suuria kuplia.
Reilun tunnin luistelun ja pyöräilyn jälkeen suuntaamme Tommille tutun saaren rantaan. Viereisen saaren männyn latvassa on kalasääsken pesä, mutta se on vielä tyhjä. Virittelemme tulet kivistä kasatulle nuotiopaikalle ja laitamme kahvipannun tulille. Mikä olisikaan upeampi tapa viettää aurinkoista päivää, kuin nauttia retkieväitä aurinkoisella Saimaalla?
Evästauon jälkeen jatkamme matkaa kohti lähtöpaikkaamme. Välillä tuuli tulee selkämme takaa ja pääsemme etenemään melkeinpä vapaamatkustajina. Vauhti on leppoisa, reilu kymmenen kilometriä tunnissa. Osa maisemista on tuttua, sillä olen näillä seuduilla melonut ja veneillyt useasti. On mielenkiintoista päästä näkemään Saimaata myös pyörän selästä.
Ympyrä sulkeutuu ja puolen päivän mittainen retkiluistelupyöräily päättyy lähtöpaikkana toimineen niemen toiselle puolelle. Auringon paisteesta huolimatta jää pysyi koko retken ajan kovana ja luistavana. Ajoittain se oli jopa hieman liian liukas maastopyörälle ja sain keskittyä ajamiseen kieli keskellä suuta. Jääpyöräily Saimaalla oli uusi ja miellyttävä kokemus. Lumen peittämällä jäällä ei nastoja tarvitse, mutta kirkkaalla jäällä nastarenkaat ja -jalkineet ovat suositeltavia.
Yhdistetty pyöräily- ja luisteluretki tehtiin Puumalaan Saimaalle huhtikuussa 2020.
Suomen Retkiluisteilijat ry
Suomen Retkiluisteilijat ry on jo vuosikymmeniä edustanut retkiluistelun korkeinta ja laadukkainta osaamista maassamme. Yhdistys järjestää talvisin retkiluistelun ja jääturvallisuuden alkeis- ja jatkokoulutusta sekä retkiä. Jotta voi osallistua Suomen Retkiluisteilijat ry:n retkille tulee osallistujalla olla vähintään alkeiskurssi käytynä. Jokaisella yhdistyksen retkeen osallistujalla on oltava alla luetellut varusteet. Suomen Retkiluisteilijat ry:n toiminnasta saa lisätietoa osoitteesta www.skrinnari.fi.
● retkiluistimet
● jäänaskalit ja pilli kaulatelineessä tai kiinni olkapään korkeudella, yhdellä kädellä käyttöön otettavissa
● sopivankokoinen reppu missä lantiovyö ja haarahihna
● pelastukseen tarkoitettu heittoköysi
● retkiluistelusauvapari, vaihtoehtoisesti jään piikkaukseen soveltuva teräskärkinen sauva sekä apusauva
● täydellinen vaihtovaatekerta vesitiiveissä pusseissa, pyyhe, kuivat pohjalliset ja vahvat muovipussit kenkiin, muovipusseja märkiä vaatteita varten, vuorelliset tiski- tms. hanskat vaatteiden kuivaksi vääntämiseen, mahdollinen kertakäyttösadetakki tai esim. jätepussi märän repun ja kuivien vaatteiden väliin.
● eväät, lisäenergia jossakin muodossa ja kuumaa juotavaa retken keston ja olosuhteiden mukaan
● omien luistinten korjaamiseen tarvittavat osat ja työkalut
● oma ensiapupakkaus ja itselle sopiva särkylääke
● Vahva suositus: polvi- ja kyynärsuojat sekä kypärä.
Vaatteiden valinnassa on syytä ottaa huomioon:
● olosuhteet, myös paleltumariski
● retkivaatteet ovat väännettävissä lähes kuiviksi, mahtuvat reppuun märkinä eivätkä paina liikaa
● vaihtovaatteet ovat helposti päälle puettavissa ja kuhunkin retkiolosuhteeseen nähden riittävän lämpimät
Lähde:
Suomen Retkiluisteilijat ry